Jäähyväisiä

Jää hyvästi! Noita sanoja tässä tapaillessani tuli mieleen, miten oudolta tuo sanonta kuulostaa. Jäähyväisiä. Kaiketi sanonnan on tarkoitus olla positiivinen ja toivottaa jälkeen jäävälle ihmiselle tai olosuhteille pelkkää hyvää? Hyvästi vaan!

Olen toukokuussa jättänyt jäähyväisiä isoille asioille. Olo on ollut yhtäaikaa haikea ja toisaalta myös jollain tasolla vapautunut.

Jäähyväiset työpaikalle

Toukokuun puolivälissä päättyi määräaikainen työsuhteeni. Tässä työpaikassa olin reilun vuoden, ja vaikka yrityksen kulttuuri ja tietyt toimintatavat olivatkin sellaiset, etten olisi työsuhteessa halunnutkaan jatkaa…niin onhan tämä aina vähän pelottavaa jäädä tyhjän päälle. Toisaalta alkava kesä ja pieni breikki (toivottavasti se ei veny kauhean pitkäksi!) ovat varmasti voimaannuttavia ja lepo tulee tarpeeseenkin. Olen tehnyt kaksi määräaikaista työsopimusta nyt peräjälkeen ilman vuosilomia, eli tein töitä putkeen periaatteessa vuoden 2018 marraskuun alusta vuoden 2020 toukokuuhun. Kaikki se, mitä uuden työn aloittaminen tuo tullessaan, on jo sinänsä jokaiselle melko uuvuttava kokemus: uusi työympäristö, uudet kollegat, uuden työn opetteleminen. Sitä kun tekee pari kertaa perätysten, ja työviikkoja on loputon ketju puolentoista vuoden ajan niin ehkä pieni lomanen onkin tarpeen!

Tässä(kin) työpaikassa parasta oli työkaverit, ja toivonkin että voimme olla tulevaisuudessa vielä yhteyksissä. Jos jostain olen kiitollinen näiden “pätkätyövuosien” ajalta, niin se on juurikin ihmiset! Olen saanut tavata hienoja tyyppejä ja tutustua moniin ihmisiin, joita ilman tietyt asiat olisivat jääneet oppimatta ja kokematta.

Jäähyväiset parisuhteelle

Kaukosuhde Kalifornia-miehen kanssa päättyi lopullisesti muutama viikko sitten minun päätökseeni. Mieshän vapautui vankilasta helmikuun lopussa, ja melko pian kävi selväksi, että suhde ei ollut sitä, mitä itse parisuhteelta haluan. Olin toki valmistautunutkin siihen, että suhteen dynamiikka tulisi muuttumaan miehen vapautumisen myötä ja koko kuvio menisi monella tasolla ihan uusiksi; tilannehan muuttuu tietysti radikaalisti kun ihminen vapautuu vankilasta. Olin kuitenkin tosi pettynyt siihen, että mies tuntui etääntyvän minusta eikä hänelle ollut enää tarpeen pitää yhteyttä kovin säännöllisesti. Riitaannuimme myös hänen kummallisesta netti- ja puhelinkäytöksestään (minun mielipiteeni) ja hänhän alkoi siinä vaiheessa heti puhumaan naimisiinmenon “hyllyttämisestä” ja siitä, että meidän tulisi “take it slow” muutama kuukausi - minusta tämä oli vain selkeä merkki siitä, että kas, suhteemme ja ne suunnitelmat, joita olimme tehneet vain muutama kuukausi aiemmin ja vuosien ajan, olivatkin “yllättäen” nyt peruttavissa sinänsä mitättömien asioiden vuoksi….eli olin ollut tärkeä ja tarpeellinen vankilavuosien ajan, mutta kun vapaus koitti, niin ääni kellossa oli eri.

Kuten olen joskus tässä blogissani maininnutkin, niin olin aina valmistautunut pettymykseen tämän suhteen kanssa; tiesin ne riskit, jotka otin alkaessani suhteilemaan ihmisen kanssa joka oli vankilassa tutustuessamme. En osaa sanoa, uskonko siihen, että hän olisi koko viiden vuoden ajan jotenkin huiputtanut ja hyväksikäyttänyt minua. Lähdin leikkiin mukaan avoimin silmin. Olenko naiivi, jos yhä uskon, että mukana oli aitoja tunteita…mutta että nuo tunteet olivat vain sidottuja tilanteeseen ja miehen silloisiin tarpeisiin? En tiedä. Itseäni mietityttää tällä hetkellä ehkä eniten se, että miksi lähdin ylipäätään moiseen suhteeseen. Mies tuli elämääni aikana, jolloin olin juuri lopettanut deittailun ja päättänyt elää sinkkuna “lopun elämääni”. Muistan ajatelleeni, että vaikka en olisi hänen kanssaan, en olisi kuitenkaan kenenkään toisenkaan kanssa…joten en menettäisi mitään. Tavallaan hyväksyin tilanteen sellaisenaan ja olin olotilaani tyytyväinen. Ei tarvinnut treffailla, mutta oli kuitenkin joku tunnetasolla läsnä joka päivä. Toki nyt, kun katson taaksepäin ja ajattelen että huh, viisi vuotta…! Miten aika meni niin nopeasti, ja olisinko ehkä voinut käyttää nuo vuodet jotenkin paremmin? En mielestäni laittanut elämääni mitenkään pysähdyksiin tai odotustilaan; mutta onhan totuuden nimissä sanottava, että aloin uskomaan yhteiseen tulevaisuuteen ja annoin itseni lähteä mukaan noihin unelmiin….joten kyllähän tämä on ollut karvas pettymys todeta, että jep, haaveiksi jäävät nuo suunnitelmat.

Emme eronneet kuitenkaan riidoissa, ja silloin tällöin olemme vaihtaneet kuulumisia WhatsAppin kautta. Life goes on, itselläni on jo parempi olo ja tiedän, että tästäkin noustaan. Oppia ikä kaikki, hah! Jotkut meistä opettelevat näitä asioita vielä viisikymppisinäkin!

Jäähyväiset koronakeväälle

Toivottavasti tämä ei ole toiveajattelua, toivon totisesti että nämä ovat jäähyväiset eikä korona palaa meitä kiusaamaan uuden aallon myötä - mutta JESS, ensi viikolla saamme jälleen pikkuhiljaa alkaa käymään kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa…tietyin rajoituksin, luonnollisesti. Oma tilanteeni oli kevään mittaan sama kuin niin monella muullakin; ehdin tehdä etätöitä kotoa käsin kahdeksan viikkoa ennen työsuhteeni päättymistä. Oli kovin outoa mennä pariksi viimeiseksi työpäiväksi toimistolle (tulostelemaan & mapittamaan paperit) ja lähteä työpaikasta näinkin kummallisten olosuhteiden puitteissa.

Mitä tulee privaattielämään, niin olen tällä viikolla käynyt ensimmäistä kertaa treenaamassa kuntosalilla, ja tähän harrastukseen aion palata ensi viikolla taas ahkerammin - siitä sitten lisää tuolla Body & Mind-osiossa. Muutoin näiden koronakuukausien ajan olen liikkunut päivittäin luonnossa muiden kansalaisten tapaan; saarellani on ollut jopa tungosta lenkkipoluilla! Ystävyyssuhteiden ylläpito on tapahtunut tietysti online…mutta toivottavasti tässä kesäkuun aikana jo pääsee vähän tuulettumaan vaikkapa terassikahville tai -drinksulle. Ihan mieletön fiilis, kun tietää, että tilanne koronan kanssa on paranemaan päin ja toivo vapaammasta arjesta taas elää! Niin paljon kuin yleensä nautinkin kotikonttorilla työskentelystä, niin onhan se aivan eri asia tehdä sitä pakon sanelemana ja ilman tavanomaisia vapaa-ajan vapauksia.

Tämä on ehkä klisee, mutta olen taipuvainen uskomaan siihen, että jäähyväiset joskus tarkoittavat myös sitä, että vapautat elämässäsi tilaa jollekin uudelle ja paremmalle. Uusille ihmisille, uusille työpaikoille….uusille kokemuksille. Ainakin näin haluan uskoa! Itselläni on ollut jo yksi työhaastattelu ja olenpa myös uskaltautunut Tinderiin testailemaan tämän päivän deittailumeininkiä, hui! Näistä lisää kesän edetessä.

Ihanaa alkukesää sinulle!