Syystuulen kutsun kuulen: elokuu pikakelauksella
Miten hienosti elokuu kääntyikään syyskuuksi: edeltävien viikkojen sateiden jälkeen saimmekin täällä eteläisessä Suomessa nauttia vielä huikeista loppukesän päivistä…aurinkoa, lämpöä, ahh! Loppukesän aurinkoisissa päivissä on jotain taianomaista, eikö vain? Kun olet jo mentaalisesti valmistautunut syksyyn, ehkä vähän jo ikävöiden hiipuvaa kesää…ja voilá, luonto suokin vielä pikaisen paluun lämpöön ja aurinkoon. Olen huomannut omalla kohdallani, että elokuu on vaihtunut suosikkikuukaudekseni heinäkuun tilalle; niin paljon kuin kesää rakastankin ja heinäkuun helteet olivat ihania, elokuun tunnelma on jollain lailla nykyään minulle mieluisampi. Ehkä ne pimenevät illat, erilainen auringonvalo…leppeän syystuulen aikaansaama lehtipuiden kuiskaus, joka muistuttaa minua lapsuuden loppukesistä Tervolan mummolassa.
Muutama viikko sitten kirjoittelin suunnitelmastani aloitella pikkuhiljaa taas terveellisempää elämää kuukausien velttoilun ja herkuttelun jälkeen. Vaikka elokuun aikana tuli rehellisesti sanottuna aika lailla vielä haahuiltua, kuten edellisessä postauksessani aiheesta avauduinkin - niin kuitenkin myös edistystä oli havaittavissa! Nostin päivittäisen askeltavoitteeni 12000 askeleeseen sillä varauksella, etten ala asiasta kuitenkaan stressaamaan. Minulla on ollut (töissä ollessani) tapana olla vähäsen pakkomielteinen noiden askelmäärien kanssa; aikaisempi tavoite oli 10000 askelta päivässä, joka tulikin helposti täyteen -ja ylittyikin- vielä siinä vaiheessa kun töitä tehtiin työpaikalla. Kotikonttorille siirtymisen jälkeen kymppitonni myös vielä jotenkin täyttyi, mutta nyt olen huomannut että 12000 askelta työttömänä ollessa vaatii joko pari kävelylenkkiä päivässä, tai yhden puolentoista tunnin taapertelun…ellei sitten ole juoksupäivä. Ja mikäs tässä olisi kävellessä saarta ympäri vaikka kolme kertaa päivässä…mutta eipä se käytännössä ole kuitenkaan ihan niin kuitenkaan mennyt, hah!
Olen kuitenkin mielestäni onnistunut lisäämään askelia ja liikkumisen säännöllisyyttä, ainakin hiukkasen, heinäkuun jälkeen - joten päätän olla tähän nyt tyytyväinen! Herkuttelu on myös vähentynyt, mutta pakko myöntää että siinä on vielä paljon parantamisen varaa. Viime viikolla paino oli kivunnut kilon verran vielä ylös…eli kuutisen kiloa pitäisi saada tässä tulevien kuukausien aikana pudotettua - kääk! En nyt kuitenkaan tästäkään ala turhia paineita ottamaan; elämä on tällä hetkellä kuitenkin melko haastavaa ihan sen vuoksi, että työtilanne ja tulevaisuus on auki, ja kaiken tämän keskellä yritän pysytellä itsekseni positiivisena…eli pyrin myös olemaan itselleni armollinen. Sekin lienee osa sitä terveellisempää elämää.
Kaikkinensa elokuu oli loppujen lopuksi hyvä kuukausi. Vaikkei mitään erikoista tapahtunutkaan, niin tietynlainen rentous ja omassa tilassa rauhoittuminen, asioiden jäsentely mielessäni; voisihan tilanne olla huonompikin. Työhaastatteluista ei vielä ole poikinut mitään, mutta parhaillaankin odottelen uutisia alkuviikolla olleesta haastattelusta. Eilen minulle jopa soitti headhunter työpaikasta, jota en ollut edes hakenut - se oli kiva positiivinen yllätys, vaikkei tuo paikka omalta kuulostanutkaan. Eiköhän se sopiva työpaikka sieltä jossain vaiheessa taas löydy, peukkuja sille!
Toivotan sinulle kaikkea hyvää alkaneelle syyskuulle - Kalo Mina ❤️
