Pitkät päivät, lyhyet vuodet

Minulla on tunne, että viime vuodet ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen, jättämättä mitään merkityksellistä jälkeensä. Kun mietin asiaa, muistuu mieleeni vain loputon ketju päiviä, jotka olen elänyt yksinkertaisesti yrittäen selviytyä seuraavaan päivään, ja taas seuraavaan, odottaen asioiden tasaantumista/järjestymistä/rauhoittumista. Tänään, vuoden 2022 ensimmäisenä päivänä, kun istun tässä sohvallani tätä naputtelemassa, olen jotenkin aivan tyhjä. Ei ole sitä minulle tavanomaista, yleensä aina vuoden vaihtuessa syntyvää innostunutta ja odottavaa fiilistä tulevalle vuodelle. Sen sijaan on mielessä kyyninen ajatus siitä, miten jo vuosien ajan olen aina vuodenvaihteessa jaksanut olla lapsellisen positiivinen ja naiivisti aivan vilpittömästi uskonut, että tämä vuosi tuo tullessaan jotain hyvää, tänä vuonna elämänlaatu parantuu ja olen vihdoinkin onnellinen. Aivan kuin maailmankaikkeus hoksaisi, että ahaa, nyt on ihmiskunnan keksimän kalenterin vuosiluku vaihtunut ja kaikki muuttuu kuin taikasauvan heilautuksella! Ehken nyt sentään ole maagisia muutoksia koskaan odottanutkaan….mutta tiedättehän, jotain helpotusta, jotain parempaa…joka saisi vuoden lopussa toteamaan: tämä vuosi oli hyvä vuosi!

Mutta tämähän on vähän sama kuin jos odottaisin vaikka lottovoittoa, jotain minusta riippumatonta ihmettä, joka maagisesti muuttaisi elämäni yhtäkkiä toisenlaiseksi…

Pitäisi siis oikeasti tehdä jotain suunnitelmia, konkreettisia sellaisia, jotta jokin elämässä muuttuisi. If you do what you’ve always done, you’ll get what you’ve always gotten. Onko omassa elämässäni oikeasti asioita, jotka itse pystyn muuttamaan? Mikä olisi se isoin asia, joka muuttuessaan tekisi minusta onnellisemman? Tai ehkä muutamia pieniä juttuja, jotka vaikuttaisivatkin sen verran isosti, että elämä tuntuisi paremmalta?

Työ ja koti, kaksi elämän perusasiaa, joiden tulisi olla kunnossa, ellei sitten satu olemaan niin varakas ettei töitä tarvitse tehdä. Vuosi alkaa työn puolesta hyvin; vuoden 2021 turbulenssi vaihtuvien työpaikkojen muodossa on onneksi ohi, ja tämän hetkinen työpaikka ja työkaverit ovat luojan kiitos mukavia! Kyseessä on kuitenkin jälleen määräaikainen työsopimus, tällä hetkellä elokuun loppuun asti. Mainitsin muutama postaus taaksepäin toisesta työpaikasta jota olin hakenut samaan aikaan, kuin nykyiseen työhön hakiessani; se olisi ollut Ulkoministeriön hallintouralle tähtäävä pesti, joka olisi vienyt minut ulkomaille periaatteessa koko loppu-urakseni. En kuitenkaan päässyt edes ensimmäiselle haastattelukierrokselle; tämä selvisi viime kuussa (työ olisi alkanut vasta ensi syksynä, UM:n rekryprosessi on pitkä ja monivaiheinen). Tämä oli ensimmäinen rekry, jossa uskon että ikä tuli vastaan. Se ei tietenkään ole “oikein”, mutta en jaksanut asiasta ottaa nokkiini koska kuka tietää, ehken olisi “jaksanut” tosiasiassa alkaa elämään kiertolaisen elämää enää työssä, jossa ei kuitenkaan itse pysty päättämään asemamaataan. Eri juttu olisi, jos kyseessä olisi pysyvä työ jenkeissä, of course 😊

Kodin osalta loppuvuosi menikin täysin perseelleen, ja se toki varmasti vaikuttaa vielä nytkin vaikka tiedän että tasan kuukauden kuluttua olen juuri näillä kellonlyömillä taas purkamassa muuttolaatikoita uudessa osoitteessa. Kirjoittelen uudesta kodistani enemmän helmikuussa muuton jälkeen, mutta sanottakoon tässä vielä se, että kyllä vain on huikean iso vaikutus sillä, millaisten seinien sisällä asut! Toki nämäkin ongelmat pitää osata suhteuttaa, sillä maailmassa on tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka ovat heränneet tähän uuteen vuoteen kodittomana, vailla lämmitystä ja muita ihmisen perustarpeita. Kiitollinen olen siis kodista ylipäätään, mutta tulipa opittua sekin ettei kannata vuokrata sikaa säkissä miettimättä ensin sellaisia asumiseen vaikuttavia faktoja kuin vaikkapa talon rakennusvuosi ja asiat, joihin se vaikuttaa 😖 Muutto siis taas edessä, edelleen samalla kotisaarellani pysyn - tällä kertaa pitäisi olla rakennuksessa myös äänieristys kunnossa! To be continued….

Ihmissuhteet: joku voisi sanoa, että tämä elämän osa-alue on jopa tärkeämpi, kuin työ ja/tai koti. Ehkä se on tottakin; jos on ihmissuhteita, joihin voi nojautua ja joista saa tukea elämän aallokoissa - työhön liittyvissä haasteissa, paskamaisessa tuurissa vuokra-asunnon suhteen ja niin edelleen, niin tekeehän se noista vaikeista tilanteista siedettävämpiä. Kuten olen usein tuonut ilmi, itsehän elän melko lailla arkeani yksin. Tuttuja on paljon, hyviä ystäviäkin muutama…mutta ei sellaista jatkuvaa kontaktia keneenkään, joka olisi arjessa mukana jatkuvasti. Tiedän myös, etten ole ainoa lajissani, ja että monella on asiat vieläkin huonommin. Tämä tilanne on kuitenkin minulle ehkä käymässä vuosien edetessä pikkuhiljaa raskaammaksi ja vaikeammaksi kestää, ja haluaisinkin juuri tähän keskittyä vuoden 2022 aikana enemmän. Miten se voisi tapahtua? Aikaisemmin olen kirjoitellut, että vuodesta 2022 tulee projektiluontoinen “deittailuvuosi” - ajatuksena laittaa profiili nettiin ja antaa olla sen aktiivisena koko vuoden ajan. Hieman tuo ajatus on ottanut takapakkia tässä loppuvuoden aikana, ihan siitä syystä kai, että noin yleisesti ei ole hyvä pössis omasta fysiikasta eikä selkeästi just nyt myöskään henkisesti 🤣 Pakko asian eteen on kuitenkin jotain tehdä, siis jos haluan edes pitää sen mahdollisuuden avoimena, että ylipäätään mitään kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa elämässäni olisi. OK Cupid on siis tarkoituksena aktivoida, ehkä se hemmetin Tinder myös - mutta annan itselleni armonaikaa pari kuukautta, jotta saan muuton pois alta ja vähän enemmän rutiinia vielä uuteen työhön. Maaliskuun 1. päivä siis alkakoon tuo yritys astua taas deittailun pariin - eri asia sitten on, jääkö se taas vain online-tasolle.

Mitä muuta ihmissuhteiden saralla voisi tehdä ihan ystävien suhteen? Pitäisi olla aktiivisempi ja ehdottaa tapaamisia; minulla on huono tapa “erakoitua” ja jäädä odottamaan, että joku toinen lähettää viestiä ja ehdottaa treffejä, usein toki siitä syystä etten halua häiritä ihmisiä, joilla on pari- ja perhesuhteet elämässään. Pitkästi yli 10 vuotta elin myös tilanteessa, jossa velkahelvetin vuoksi en voinut tehdä mitään, edes käydä ravintolassa syömässä tai muuten olla sosiaalinen - nyt, kunhan muuttokustannukset on hoidettu (ja Covid päihitetty!) ja talouden pitäisi kaiken järjen mukaan olla stabiilimpi, niin sosiaalisempi elämä voisi taas onnistua paremmin.

Harrastuksia ja liikuntaa aktivoimalla -jep, jälleen kerran lähtöruudussa- saa tietenkin näihin kaikkiin yllämainittuihin elämän parannuskeinoihin sen jämerän kivijalan. Harmillisesti taas lamaannuin tästä asunto-ongelmasta niin, että koko joulukuu meni ihan pipariksi liikunnan suhteen. Inhoan myös yli kaiken sitä, kun pakkanen alkaa lähestyä -10 astetta ja kello kolmen jälkeen on jo säkkipimeää…joten vaikka marraskuu oli minulle tosi hyvä kuukausi, niin joulukuu kyllä totaalisesti nollasi ne positiviset fiilikset jota edeltävä kuukausi toi mukanaan. Tuntuu että joulukuu meni nenä kiinni ruudussa töitä tehdessä (kotikonttorilla 100%) ja pikaisen kävelylenkin jälkeen sohvalle peittojen alle hautautuessa. Ehkä tämä tammikuu voisi olla taas kävelykuukausi ja lenkkien pituuden kasvattamiseen keskittymistä….ja sitten, kunhan kuntosalit taas avataan ja pääsen helmikuun alussa uuteen asuntoon, niin sitten voisi taas rakentaa sitä aktiivisempaa arkea myös salitreenin ja juoksun suhteen.

Perusasioiden äärellä siis ja tällä kertaa ilman odotuksia ihmeistä suuntaan vuoteen 2022. Ehkä vuoden teema voisi olla hetkessä eläminen, ja sen oppiminen, ettei odota liikoja. Tai ettei ylipäätään odota, vaan tekee ja elää ja kokee - ja yrittää luoda sellaista perusarkea, joka kuitenkin toisi hyvän fiiliksen. Ihan pieniä asioita, jotka itselleni toivat iloa joulukuun lopun synkkyyteen, oli esimerkiksi se ex-tempore -päätös, että otin HBO Max-suoratoistopalvelun. Otin sen jouluaattona päättäen, että se oli lahja itselleni, ihan vain jotta näkisin Just Like That-sarjan uudet jaksot 😅 Ne katsottuani sitten bongasinkin sarjan The Good Fight, jota olen nyt muutaman päivän katsonut, ja nauttinut toden teolla; nauranut itsekseni ääneen ja ihaillut sitä, miten hyvin kirjoitettu sarja ja sen hullutkin käänteet voivat saada hyvälle mielelle. Ja niinhän sitä sanotaan, että pienistä hetkistä se onni koostuukin.

Kaikkea hyvää sinulle vuodelle 2022 💜💫