Miten niin poikkeuksellinen joulu?
Tai no…ehkä minunkin jouluni tulee olemaan siinä mielessä poikkeuksellinen, että…tadaa….(rumpujen pärinää)… minulla on joulukuusi! Ihan ihka aito muovinen kuusi Jyskistä, kyllä! En todellakaan muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut joulukuusi asunnossani. Itse asiassa tällaista täysikokokoista kuusta, muovista tai aitoa, ei ole ollut koskaan. Eri asia on sitten sellaiset pikkuruiset pöydälle laitettavat kuuset, sellainen on saattanut olla joskus koristeena - mutta siitäkin on kyllä jo aikaa.
Mitä tulee tähän vuoden 2020 “poikkeukselliseen jouluun” muuten; mitään muuta poikkeuksellista ei jouluuni sitten kuulukaan. Kun suurin osa suomalaisia kokee kenties tänä vuonna joulunsa erikoiseksi sen vuoksi, ettei ole suositeltavaa viettää joulun aikaa perheen ja suvun parissa, minulle joulu yksin on ihan tavallinen tapaus. Tänä vuonna vietän jopa jonkin sortin vuosipäivää, sillä joulu 2020 tulee olemaan kymmenes peräkkäinen joulu, jonka vietän omissa oloissani. Toki näitä itsekseni vietettyjä jouluja on takana enemmänkin kuin kymmenen, mutta väliin mahtuu näköjään ainakin yksi joulu, vuonna 2010, kun eräs ystäväni myös oli päättänyt viettää joulun pääkaupunkiseudulla, ja kutsuin sitten hänet luokseni aattoiltaa istumaan.
Olen ennenkin kirjoitellut tästä aiheesta, ja ehkä isoin syy tähän on se, että haluan jakaa tätä kokemusta sen varalta että joku ihminen jossain, myös yksin juhlapyhinä, sattuu lukemaan tämän ja saa ehkä jonkin sortin vertaistukea yksinäiseen jouluunsa (tai pääsiäiseen, juhannukseen, mitä näitä nyt onkaan). Jos juuri sinä olet siis tänä jouluna yksin, niin et ole ainoa, muista se! Muistuttaisin myös, jos olo on ankea ja surullinen, että joulukin on lopulta vain ihmisen luoma päivämäärä kalenterissa, ei muuta. Muutama hullu päivä, ja koko koitos on taas ohi ja menemme taas kohti kevätaurinkoa!
Vaikka käytänkin tuossa yllä sanaa “koitos”, ei tämä yksin vietetty joulu itselleni enää ole kovinkaan kamala kokemus. Ihminen sopeutuu vaikka mihin, ja elämä jatkuu. Tänä vuonna olen hieman pelännyt etukäteen sitä, miten synkissä fiiliksissä joulu meneekään kun elämä heitti häränpyllyä niin radikaalisti tänä vuonna. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, olisinhan nyt naimisissa ja viettäisin ensimmäistä joulua aviomieheni kanssa, ha! Sen sijaan hän on naimisissa toisen ihmisen kanssa, ja minä olen palannut näihin tavanomaisiin kuvioihin with me, myself and I. Olen kuitenkin viime viikkoina saanut paljon voimaa siitä tiedosta, että minua odottaa ensi vuoden puolella uusi työ, ja että taloudellinen tilanteeni on kohenemassa. Siksi kai tämä joulukin tässä välissä tuntuu lähinnä merkityksettömältä ajanjaksolta, jonka aion kuitenkin viettää, jos mahdollista, itseäni vähän hemmotellen….siispä: joulukuusi ja kynttilöitä tunnelmaa luomassa, vähän suklaata, perunalaatikkoa, rosollia ja lohta….kenties jopa Elviksen joulugospel-biisejä muistuttamassa äitini valmistelemista huikeista jouluista lapsuus- ja nuoruusvuosina. Siinä on kuitenkin jotain maagista, kun pystyy olemaan itsensä kanssa rauhassa ja nauttimaan olostaan….ja kykenee kääntämään tilanteen positiiviseksi, kuten vaikkapa muistelemalla “entisajan” jouluja. Äitini olisikin varmasti onnellinen jos tietäisi, että vielä tänä päivänäkin nuo joulut lämmittävät esikoisensa mieltä.
Ja kukapa tietää, ehkä ensi joulu onkin aivan erilainen. Olen jo muutaman vuoden haaveillut siitä, että jonain jouluna vain otan ja lähden jonnekin, ihan minne tahansa, reissuun, kauas pois - ja vuoden kuluttua voi olla, että siihen on jo taloudellisesti mahdollisuus, ajatella!
Oikein hyvää joulua sinulle, olkoon se juuri sellainen kuin sinä haluat <3
