Katkeransuloista

Eilen vietin parisen tuntia aikaa video chatin kautta ystäväni kanssa, joka asuu entisillä huudeillani eteläisessä Floridassa. Nauraa räkätimme, juttelimme yleisesti elämästä ja yritimme suunnitella ensi vuotta ja keksiä keinoa saada minut Floridaan 😊. Samaan aikaan Facebookissa feediini ovat kuluneella viikolla hypänneet “muistot”, eli omat postaukseni tasan neljän vuoden takaa, jolloin lomailin Floridassa lokakuussa reilun viikon tämän ystäväni luona, ja kävin myös hänen kanssaan Kaliforniassa pikaisesti tapaamassa Kalifornia-miestä ensimmäistä kertaa kasvotusten.

Kuvassa näkyy ystäväni uima-allasta takapihallaan; muistan elävästi jokaisen hetken, jonka vietin noina päivinä kelluen vedessä, patjalla tai ilman, tuijotellen siniselle taivaalle ja miettien, miten tutulta kaikki tuntuikaan. Kodilta. Ja tuskailin jo etukäteen, miten kammottavaa olisi kohta taas nousta siiville ja palata Suomeen, “kotiin”. En tiedä, miten tuota tunnetta voisi selittää - oletko koskaan kokenut, että olet syntynyt väärään maahan? Tämä tunne tappaa hitaasti mutta melko varmasti 😅.

Eilen ystäväni näytti videolla, mitä kaikkea remppahommaa hän on talossaan tehnyt ja tekee parhaillaan - ja puutarhajuttuja vilauttaessaan hän tietysti kulki tämän saman altaan ohi…ja minä täällä päässä kirkumaan “Nooooo, that’s my pooool…I want to be back there sooooo bad!!!”. Se on vain jotenkin niin kauhea tunne, kun samaan aikaan on ihana puhua hyvän ystävän kanssa ja nähdä hänet, nähdä tuttu ympäristö, puhua kaikesta maan ja taivaan välillä…ja naps, seuraavassa hetkessä puhelun loputtua luuri on pimeänä, ja minä takaisin tässä todellisuudessa, Helsingin Lauttasaaressa. Omassa pienessä vuokra-asunnossani, TV höpöttämässä taustalla jotain, ulkona alkava pimeys ja parvekelaseihin ropisevat sadepisarat, naapuri tepastelemassa asunnossaan kengät jalassa eestaas (ah, laminaattilattiat ja äänieristyksen puute). Epätodellista, miten voit kaivata jotain paikkaa, tuntea kodiksesi maailman toisella laidalla sijaitsevan maan….eikä mitään keinoa muuttaa sinne.

Ystäväni yritti parhaansa mukaan ylipuhua minua vierailulle Floridaan; ensi kuussahan jenkkeihin saa taas matkustaa täältä Euroopastakin edellyttäen, että rokotukset on hankittu, negatiivinen Covid-testitulos on näyttää ja/tai on todiste sairastetusta taudista. Ja voi miten mielelläni minä lentäisinkään pois täältä pimenevästä syksystä, näistä pienistä ympyröistäni….mutta juuri nyt ei vain pysty. Vaikka ystäväni tarjoutuikin maksamaan lentoni jollain keräämillään lentopisteillä ja sanoi, että hän myös tarjoasi ruoat talon puolesta (se on sitä karibialaista vieraanvaraisuutta parhaimmillaan 💗), niin pakko tässä on lähikuukaudet keskittyä työnhakuun paikan päällä - ja vähintäänkin siihen, että saa päivärahan säännöllisesti juoksemaan karenssin jälkeen, ellei marraskuun loppuun mennessä mikään työpaikka nappaa. En kuitenkaan kehtaisi lähteä vierailemaan hyvänkään ystävän luo täysin pers’aukisena, se vain olisi minusta jotenkin tosi noloa - vaikka ystäväni ei sitä käsitäkään, kyselee vain että onko tämä joku suomalainen ominaisuus olla vastaanottamatta tällaista tarjousta 😂.

Huomenna on taas yksi Teams-haastattelu tiedossa, ja lokakuun aikana aukeaa yksi hakuprosessi työpaikkaan, jota hakua en voi millään skipata - se olisi toteutuessaan asia, joka muuttaisi koko loppu-urani suunnan, työnantaja, jonka palvelukseen minun olisi itse asiassa pitänyt yrittää hakeutua jo kymmenen vuotta sitten! Tokihan nämäkään asiat eivät yhteen Floridan matkaan pysähtyisi, varsinkaan kun suurin osa haastatteluista vielä tehdään Teamsin kautta. Jos kuitenkin haluan noudattaa TE-Toimiston sääntöjä, niin eikös se niin ole, ettei työtön työntekijä saa lomille lähteä - siinä voi vaikka napsahtaa uusi karenssi, jos luvatta lähtee reissuun 😈

Seuraavat kolme päivää taidan kuitenkin yrittää pysyä pois Facebookista, sillä vielä tuon verran tulee FB-muistutuksia hetkistä neljän vuoden takaisella matkalla. Pois silmistä, pois mielestä, eikö niin! Kyllä minä vielä sinne rapakon taakse jossain vaiheessa suuntaan, vaikka vain lomallekin, mutta nyt alkavalla viikolla ajattelin pudottautua maanpinnalle, tähän todellisuuteeni jossa nyt elän - yrittäen suoriutua kunnialla taas yhdestä haastattelusta, ja sateisesta lokakuun viikosta.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, satoi tai paistoi! 🌻