Päivä elämästäni
On vielä hämärää, kun käyn hereillä ensimmäisiä kertoja. Kurottelen silmät kiinni kohti yöpöytää ja sormeni tavoittavat kännykän - kello näyttää 5:57. Laitan puhelimen takaisin yöpödälle ja käännän kylkeä. En muista olenko laittanut herätystä päälle, mutta eipä tuolla nyt mitään väliä olekaan. Ummistan silmäni ja päätän jatkaa unia vielä parin tunnin ajan. Jossain vaiheessa herään siihen, että pari naapuria lähtee asunnoistaan, todennäköisesti töihin, ehkä aamulenkille; kuulen kuinka ovet pamahtavat kiinni rappukäytävässä. Kello on tässä vaiheessa melkein kahdeksan, ja mietin pitäisikö jo nousta. Jos nyt nousisin, olisin todennäköisesti paremmalla fiiliksellä ja reippaampi koko päivän, sanoo järkeilevä minäni. Päivälle ei ole mitään ohjelmaa, joten miksi nousisin vielä - sehän vain tarkoittaa sitten sitä, että jo iltapäivästä olen tylsistynyt, ja päivä tulee tuntumaan todella pitkältä - vastaa uninen minä lämpimän peiton uumenista - sitä paitsi puhelimen sää-appi näyttää että taas sataa vettä, masentavaa. Voiton vie siis tässä vaiheessa lämmin sänky, ja annan itseni vajota vielä takaisin unen lämpöiseen ja pehmeään suojaan 💤.
🎶 Don’t worry, be happy! 🎵 - tähän ylipirteään soittoääneen herään puoli kymmeneltä, kun puhelimeni herätys alkaa huutamaan että nyt nainen ylös sängystä! Kun näin järkyttävällä tavalla minut temmataan hereille täydestä unesta, otan puhelimen pikaisella liikkeellä käteeni ja napautan stop-merkkiä. Tulee hiljaista ja huokaisen pitkään, makaan hetken selälläni ja tsekkaan luurista vielä Weather Channel-tiedot todetakseni uudelleen että tänään todellakin on (taas) sateinen päivä. Mahtavaa. Nousen sängyn laidalle istumaan, pää ja niskat aivan jumissa. Olen nukkunut liikaa ja tunnen sen heti. Istun hetken tehden muutamia venytysliikkeitä avatakseni niskaa ja harteita. Sitten aamutoimiin: jääkylmällä vedellä kasvoja pestessä viimeisetkin unen rippeet soljuvat veden mukana viemäriin, ja hampaiden pesu saa suun lisäksi mielen raikkaammaksi. Vielä kasvovesi ja silmä-ja naamarasvat, ja olen valmis kohtaamaan maailman…eh, eli siirryn olohuoneeseen jossa avokeittiö odottelee asukkiansa tekemään aamupalaa.
Kahvi porisemaan, D-vitamiini naamaan. Pannu kaapista hellalle ja kananmuna paistumaan. Tässä vaiheessa olen tuntevinani huonoa oloa ja hoksaan, että verensokeri on saattanut yön aikana laskea alas. Teen pikaisen laskutoimituksen päässäni: iltapalan eli smoothien nauttimisesta on noin 16 tuntia, päivällisestä 18 tuntia. Ehkä iltapalaksi olisi pitänyt syödä vähän enemmän. Olen melko lailla luonnostaan pätkäpaastoilija useimpina päivinä, sillä olen huomannut vointini olevan parempi kun annan suolistolle reippaasti aikaa levätä iltapalan ja aamupalan välillä - mutta joskus liian heppoinen iltapala saattaa aiheuttaa aamupäivällä heikotusta. Siispä nyt aamupalaa vielä valmistaessani nappaan banaanin, jota alan mussuttamaan samalla kun voitelen pari Salosen ruisleipäviipaletta kasvismargariinilla odottamaan paistettua kananmunaa siihen päälle, kera pikku siivun kalkkunaleikettä.
Ihan pari viikkoa sitten vielä ajoittain pystyin istumaan aurinkoisina aamuina lasitetulla parvekkeellani syömässä aamupalaa; nyt nuo ajat taitavat olla ohi. Istun siis sisätiloissa ruokapöydän ääreen, ja nautiskelen pitkän ja rauhallisen aamupalahetken samalla kun käyn läpi sähköposteja, työpaikkailmoituksia, Facebookin, Instagramin ja muutamia blogeja. Lukaisen Ilta-Sanomien otsikot ja vielä julkkisjuoruja parilta amerikkalaiselta nettisivustolta - jäänteitä ameriikan vuosilta 🙈. Pari tuntia kuluu näissä aamupuuhissani. Huomaan, että minua palelee, vaikka sisälämpömittari näyttää 22,7 astetta. Hartiat tuntuvat edelleen jäykiltä, ehkä eilisen kotona tehty punttitreeni veti jotenkin niskan seudun jumiin? Vilkaisen parvekkeen laseja arvioidakseni sateen määrää; ehkä siellä juuri nyt ei sada kaatamalla. Pakko tästä kuitenkin on lähteä ulos, se ei ole neuvoteltavissa. Vaikka eilen vielä suunnittelinkin tänään tekeväni juoksulenkin, annan nyt itselleni luvan downgreidata suunnitelmani kävelyyn. Se tosin harmittaakin, sillä tajuan että edellisestä juoksulenkistä alkaa olla kai jo pari viikkoa. Pahus tätä saamattomuutta, argh! Ehkä huomenna?
Vaikka aamulla vielä sade ropisikin parvekelaseihin, niin lenkille päästyäni ei enää satanut - sininen taivas näyttäytyi kauniiden pilvien takaa!
Löysin jopa uuden rantapolun, jota kaupunki parhaillaan kunnostaa; aivan ihana reitti jolla yhdistyy ympäröivä metsä ja vieressä kohisevat aallot! Ihana Lauttasaari 💚
Kaikkinensa lenkillä menee aikaa puolitoista tuntia, tosin muutaman kerran pysähtelin ottamaan valokuvia ja videonpätkää Instaan. Mukava pieni yllätysmomentti kävelylle oli se, kun peräti kolme vastaantulevaa ihmistä tervehti! Siis mitä, Suomessa?! Jäin tosin siihen käsitykseen, että kaikki olivat varmaan ulkomaalaisia; mikä lie turistiryhmä kiersi saarella, vaikka he eivät samassa ryhmässä kulkeneetkaan. Ensimmäinen hemmo sanoi good morning, toinen puhui kännykkäänsä kielellä joka kuulosti hollannilta, mutta silti katsoi suoraan silmiin hymyillen ja nyökkäsi tervehdykseksi. Kolmas huikkasi myös hymyn kera Hi! Voi kuinka mukava fiilis näistä kohtaamisista jäi. Ei tähän pienen ihmisen ilahduttamiseen paljoa tarvita; siksi yritän itsekin joskus ottaa katsekontaktia ja hymyillä vastaantulijoille 😊.
Loppupäivä ja -ilta menivät rennoissa merkeissä; myöhäinen lounas eli hernekeitto runsaalla määrällä tulista Turun Sinappia, pari mandariinia jälkkäriksi. Vielä netissä surffausta tiskikoneen hyrrätessä taustalla, ystävän kanssa lyhyt viestittely. Illemmalla telkkari auki ja tällä kertaa katselin ihan television puolelta (enkä Netflixistä tai Yle Areenasta) aika random-kattauksella ohjelmia, ajoittain vain sivusilmällä puhelinta räplätessä: kuuden uutiset iltapalaa syödessä, myöhemmin Law & Order sekä suomalaisten tekemä dokumentti Peter Nygårdista. Eilisen työhaastattelun tiimoilta ei vielä kuulunut mitään. En sitä kyllä vielä odottanutkaan, hakijoita oli kuulemma aika paljon joten varmaan menee loppuviikkoon, ennen kuin saan tietää pääsenkö vielä viimeiselle kierrokselle. Huomenna jatkuu taas Oikotien ja LinkedInin selaus, tänään ei myöskään netistä sattunut silmään mitään mielenkiintoista.
Nyt kutsuu kuuma suihku, sitten vällyjen alle. Yksi päivä elämästäni kääntyy taas yöksi. Hyvää yötä 🌛✨
