Maaginen marraskuu
Kun pesin tänään aamusta asuntoni parvekelaseja keikkuen neljännen kerroksen korkeuksissa, en voinut olla silmäilemättä välillä kirkkaan sinistä taivasta ja sieltä killittävää aurinkoa. Sitä mukaa kun lasi kerrallaan kirkastui sisä- ja ulkopuolelta, myös oma mielialani muuttui kirkkaammaksi, vaikka aikaisemmin oli tuntunut että aamun kahvikaan ei oikein kunnolla herättänyt. Näinkin yksinkertainen asia; ihana aurinkoinen aamu ja puhtaat parvekelasit - tämä taisi olla niitä kuuluisia pieniä onnen hetkiä arjessa!
Olen tainnut ennenkin mainita, että vaikka kuinka kesäihminen olenkin, niin nämä loppusyksyn kirkkaat päivät ja niitä seuraavat maagiset auringonlaskut ovat minulle sellaisia hetkiä, joista saan voimaa ja toivoakin. En tiedä kuulostaako se hassulta, mutta eilenkin, kun seisoa tönötin rannassa ottamassa kuvia ja videonpätkää auringonlaskun aikaan, olisin voinut melkein itkeä onnesta - niin kaunis on tuo hetki kun aurinko painuu mailleen ja edessä siintää lähes tyyni meri 💙
Tällä viikolla on luonnollisesti muutenkin fiilikset aika positiiviset, kun tiedän ensi viikolla taas pääseväni töihin. Päätinkin eilen, että aion tehdä tästä marraskuusta niin sanotusti erilaisen marraskuun. Aion taistella kaamosväsymystä ja/tai -masennusta vastaan parhaan kykyni mukaan. Taikasauvaa minulla ei ole, ja noidaksikaan en tunnustaudu - mutta haluan ainakin yrittää välttää sen joka vuotisen pimenevistä päivistä (lähinnä) johtuvan väsymyksen ja alakulon! Ensinnäkin, on hyvä muistaa että juuri tänään on talvipäivän seisaukseen (21.12.) tasan seitsemän viikkoa! Siis vain 49 yötä siihen, kun päivä alkaa jälleen pitenemään ja käännämme suunnan taas kohti kevättä 🌼 🌞 Minulla on tapanani ruksata seinäkalenteristani joka aamu edellinen päivä “pois” - tällä hetkellä siis näin tehdessäni hymyilen voidessani todeta, että taas yksi päivä vähemmän ensi kevääseen ja kesään!
En kuitenkaan halua löytää (taas) itseäni tilanteesta, jossa ruksin päiviä kalenterista kuin vimmattu, odottaen tulevaa ja unohtaen elää hetkessä…se on valitettava tapa, johon olen pettymyksekseni menneinä vuosina sortunut, joskus tiedostamatta, joskus ehkä myös tiedostaen. En halua elää “sitten kun”-elämää! Joten vaikka kalenteri muistuttaakin lähestyvästä valon ajasta, niin pyrin jo tässä marras- ja joulukuun aikana kuitenkin olemaan enemmän läsnä. Olen eilen ja tänään aloitellut aamuharjoituksena lyhyttä joogasarjaa, en niinkään vain joogatakseni, vaan saadakseni itseni jotenkin enemmän tähän hetkeen. Näiden kolmen kuukauden aikana, jotka ehdin olla ilman töitä, olen päivittäin tehnyt kävelylenkkejä, ajoittain juossut, ja harvakseltaan tehnyt punttitreeniä…mutta vähän kauhuissanikin tajuan, että tuo kaikki on melko minimaalista kun ajattelee, että olen ollut työtön eikä mitään muuta ns. arkiliikuntaa ole ollut mukana. Saahan sitä käydä juoksulenkillä, jos sitten loppupäivän on puoli-istuvassa asennossa sohvalla! 🙈
Lisäksi olen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni viettänyt todella paljon aikaa netissä; jopa niin, että olen huomannut alkavani kärsiä keskittymisvaikeuksista ja jonkin sortin ylikierroksilla olemisesta. Tämä ilmenee vaikka niin, että alan katsomaan TV:sta jotain sarjaa, joka kiinnostaa aidosti….mutta jossain vaiheessa huomaan ottaneeni myös puhelimen käteeni, ja selaan samaan aikaan Instagramia ja katson sivusilmällä telkkaria - mitä ihmettä? Mieleen pulpahtaa ideoita ja ajatuksia jostain asiasta, joka muka pitää heti tarkistaa netistä, vaikka samaan aikaan lukisin kirjaa - ja niinpä se kirjan lukeminenkin jää sitten puolitiehen. Iltaisin saatan selata sängyssä jo ollessani puhelinta parikin tuntia….no bueno.
Aionkin nyt totuttautua tässä työarkeen palatessani siihen, että kännykkää tai läppäriä en enää katsele iltakahdeksan jälkeen. Herätykseksi otan taas aamuisin käyttööni kirkasvalolamppuni, ja laitan sen sen verran kauas sängystä etten ylety sammuttamaan herätystä nousematta sängystä. Joogalla herättelen sitten itseni liikkuvaiseksi - uskon että nämä pienet aamuiset tavat edesauttavat löytämään hyvän unirytmin töiden alkaessa. Muita liikuntatavotteita lisäilen marraskuun ja uuden työsuhteen edetessä; en halua kuormittaa itseäni samanaikaisesti monella eri “uudistuksella”. Jahka työpaikka alkaa pikkuhiljaa tuntumaan tutulta ja turvalliselta, ja pystyy taas tekemään itselleen muista riippumattomia aikatauluja, niin sitten on aika palata myös hikisempään treeniin kotijoogailun ja kävely- ja juoksulenkkien lisäksi.
Tässäpä siis oma reseptini “maagisen marraskuun” löytämiseksi. Onko sinulla takataskussa keinoja selvitä kaamoksesta pirteänä? Mukavaa alkanutta kuukautta 💞
