Kohti terveellisempää elämää (taas)

Jälleen on se aika käsillä, kun olen saanut tarpeekseni omasta saamattomuudestani ja tunnesyömisestäni. Parin vuoden takaisen kohdun- ja munasarjojen poiston myötä painoni putosi miltei itsestään 7-8 kiloa, ja ilokseni totesin tunnesyömisen jääneen historiaan hormoniheittelyiden loputtua. Omaa hormonitoimintaa kun korvaa estrogeeni, niin ne mielialan heittelyt ja siihen liittyvä ajoittainen mässäys jäivät pois. Nyt kuitenkin on pakko myöntää, että kuluneen vuoden haasteet ja murheet ovat saaneet minut ottamaan takapakkia. Kävelylenkkejä lukuunottamatta liikunta on jäänyt tyystin pois, ja vaikkei varsinaista mielialojen heittelyä olekaan enää entiseen malliin, niin olen kuitenkin palannut tunnesyöpöttelyyn, kun en ole nähtävästi muuten osannut käsitellä hankalia asioita. Ben & Jerry osaavat vaan niin maan mainiosti lohduttaa, kun mieli on mustana :)

Karmaiseva fakta on nyt kuitenkin se, että vaaka näyttää kiloja kertyneen about viisi lisää! Kroppa on löysä, vatsa oireilee, ja vaikka se jättimäinen korvapuusti onkin hemmetin herkullinen, niin överiksi on alkanut mennä se miten usein haen lohtua herkuista. Tuo sokerimättöjen säännöllisyys ei ole tietenkään ainoastaan ulkonäköön vaikuttava tapa, vaan tottahan toki jatkuva herkuttelu ruokkii myös masennusta ja tekee hallaa fyysiselle terveydellekin. Haluan taas voida hyvin sekä fyysisesti että psyykkisesti, ja isolta osin tämä kaikki lähtee siitä, mitä suuhunsa pistää ja miten kroppaansa liikuttaa. Sanalla sanoen: taas on korjausliikkeen aika!

Hullunkiilto silmissä kohti terveellisempää elämää - ainakin suunnittelu saa taas innostumaan :)

Kuten monista (todella monista!) aikaisemmista korjausliikkeistä jo tiedämme, niin minulla on usein tapana suunnitella viikoksi eteenpäin päivän tarkkuudella miten tulen liikkumaan, ja usein olen myös tehnyt totaalisen sokerilakon - molemmat tavat jo alkuun tuhoon tuomittuja. Miksi? Koska jos vähänkin lipsun vaikkapa viikolle suunnittelemastani “lukujärjestyksestä”, niin samantien ajattelen, että whatever, se oli siinä…”aloitan ensi viikolla uudestaan”. Tykkään kyllä tehdä näitä kaikenmaailman listoja, ja nytkin lisäsin taas tänne blogiin tuon “Liikunta”-täpän, koska se itseäni kuitenkin motivoi kun niitä liikuntapäiviä ja askelia sinne alkaa kertyä. Tällä hetkellä kuitenkin ensimmäinen askel on se, että näiden kesäisten puolen tunnin rentojen löntystelyiden sijaan yritän joka päivälle saada ainakin sen tunnin reippaan kävelylenkin. Minulla on myös salijäsenyys kuntosalilla, jonne on noin kolmen minuutin kävelymatka kotiovelta, joten ensi viikolla teen sinnekin paluun…mutta vielä tässä vaiheessa ilman mitään “neljä treenikertaa viikossa” -painetta. Elokuu olkoon se kuukausi, jonka aikana pikkuhiljaa totuttaudun takaisin enemmän hikiliikunnan pariin…hiljaa hyvä tulee!

Sen lenkin jälkeen on kuitenkin aina niiiiin paljon parempi fiilis kuin ennen lenkkiä…vai mitä?

Tällä hetkellä en harmillisesti pysty pitämään lukua askeleista enkä muutenkaan liikuntasuorituksista, koska Garmin-kelloni otti ja hajosi muutama viikko sitten. Toivon ensi kuun alussa kuitenkin pystyväni ostamaan uuden kellon; eipä sillä, etteikö ilman kelloa pystyisi liikkumaan, mutta itselleni on todella motivoivaa nähdä se data mitä kello kerää - eikä vain liikuntasuorituksista, vaan myös muista kehon toiminnoista vuorokauden aikana (tulossa syksyn aikana Garmin-postaus).

Mitä tulee syömiseen, niin herkkulakkoa ei ole tiedossa - mutta pakko tässä on nyt tehdä sellainen päätös, että vain lauantaisin on lupa herkutella vastedes. Jos olen joskus pystynyt olemaan yli 100 päivää totaalisessa herkkulakossa, niin perskeles, kyllä yksi herkkupäivä viikossa pitäisi hanskata! Eli tästä se lähtee: kroppa ja pää kuntoon keski-iässä…jälleen kerran :) Postailen aiheeseen liittyen jatkossa vähintäänkin joka kuukauden lopussa.