Elämäsi tärkeimmät kysymykset

Vaikka minulla ei aiheesta statistiikkaa olekaan, niin tuntuu siltä että aika harva meistä lopultakaan on ammatissa, jossa pääsee toteuttamaan intohimojaan. Tekemään juuri sitä, mistä on aina haaveillut. Ansaitsemaan leipänsä työssä, joka innostaa, motivoi ja saa tuntemaan itsensä olevan elossa. Onko edes realistista ajatella, että näin voisi olla? Onko se turhanpäiväistä haihattelua, että toivoo työn -ja työpaikan- olevan innostavaa, merkityksellistä…jopa hauskaa?

Kaikille on varmaan tuttu sanonta: “tee työksesi sitä mitä rakastat, etkä tunne edes olevasi töissä” - noin niinkuin vapaasti käännettynä englannista :) Olen monesti itsekseni yrittänyt pähkäillä omalle kohdalleni, että mitähän ihmettä tämä voisi minulle tarkoittaa. Että mitkä hetket elämässäni ovat sellaisia, jolloin on mielettömän hyvä fiilis, ja kuinka sen tunteen saisi pullotettua ja jollain ihmeellä integroitua työelämään. No, ainoat asiat joiden olen todennut tuottavan tällaista kokonaisvaltaista hyvää tunnetta, ovat liittyneet liikuntaan: vaikkapa treenin, spinning-tunnin tai juoksulenkin jälkeiseen endorfiinihuuruiseen onnen tunteeseen. Tätä tässä tuskin haetaan - todennäköisesti suurin osa ihmisistä kokee saman tunteen liikunnan jälkeen juuri tuon endorfiinipiikin vuoksi.

Netissäkin asian tiimoilta surffattuani törmäsin erään amerikkalaisen elämäntapavalmentajan sivuihin. Näitä ‘life coach’ -tyyppejähän on myös Suomessa, ja jos itselläni olisi sukanvarressa tuohta tuhottavaksi, niin ihan mielelläni kävisin tällaisen ihmisen kanssa juttelemassa nähdäkseni, miten omia haaveita voisi mahdollisesti vetää sieltä pääkopasta konkreettisemmalle tasolle. Jos olet blogejani koskaan lukenut, niin tuskallisen selväähän on kohdallani se, että monesti suunnittelen ja haaveilen tekeväni vaikka mitä…vain siirtyäkseni jo seuraavaan suunnitelmaan, saamatta lopulta paljoakaan aikaan :) On jo käynyt mielessä, että olenkohan jonkin tason ADHD! Toisaalta, ei liene epätavallista, ettei ihmisellä itsellään ole kaikkia tarvittavia työkaluja jäsennelläkseen asioita päässään siihen malliin, että voisi niitä siirtää käytännön tasollekin.

Aika iso juttu myös itselleni, jonka olen huomannut tässä vuosien varrella vuorotellessani määräaikaisissa työsuhteissa ja niiden välillä näissä työttömyysjaksoissa: kun on arjen vietävänä päivittäisessä työssä, kaikki energia menee yleensä siinä työssä selviämiseen. Ei ole jaksamista siinä arjen paineessa miettiä ja suunnitella juurikaan muuta kuin viikon eväät, siivoukset ja liikunnat - jotka nekin jäävät usein toteuttamatta….erityisesti, jos kokee olevansa väärässä työssä ja on jo yleiselläkin tasolla näin ollen vaipunut flegmaattiseen olotilaan (= allekirjoittanut useimmissa työpaikoissa kuluneen 10 vuoden ajalla) Mutta kas, heti sitten “vapaalla”, eli työpaikkojen välissä, sieltä mielen sopukoista alkaakin nousta se inspiraatio. Mieleen alkaa taas ilmestyä ajatuksia, ideoita ja se vanha tunne “mitä jos voisinkin seuraavaksi tehdä jotain mielekästä”.

Palatakseni tuohon yllä mainitsemaani elämäntapavalmentajaan; jos aihe kiinnostaa, hänen sivustonsa löytyvät täältä. Se mikä oman huomioni kiinnitti tämän nimenomaisen henkilön sivuilla, oli lista kysymyksiä, joita hän suositteli kyselemään itseltäsi, jos ei ole hajuakaan omista intohimoista. Minusta osa noista kysymyksistä oli aivan älyttömän hyviä - koska toden totta, ne saivat minut muistamaan tiettyjä asioita, jotka ovat päässeet unohtumaan elämän varrella. Alla pari esimerkkiä omista suosikeistani ja ajatuksia niihin liittyen. Mitä itse vastaisit näihin kysymyksiin - ja tuleeko se tunne, että nämä tärkeät jutut ovat yhä elämässäsi mukana ja jopa mahdollisesti työelämässä?

Mitä tykkäsit tehdä lapsena?

Itselleni on jäänyt lapsuudesta mieleen erityisesti se, että olin aina piirtämässä! Isäni toi työpaikaltaan usein ylijäämäpaperia kotiin, ja me jälkikasvu kulutimme sitä nopeaan tahtiin piirustusten kasaantuessa nurkkiin. Tämä oli siis jokapäiväistä, ja kesti vuosia. Muistan myös tarinat mielikuvituksessani, johon piirtäminen perustui - tein sarjakuvia, ja eri haaveisiin perustuvia näkymiä ajasta “sitten aikuisena” ja paljon, paljon muuta. Mieleen on jäänyt ruokailuhuoneen isompi pöytä ja nuo isot paperiarkit, joita täytin tunti toisensa ja päivä toisensa jälkeen. Kuvaamataito oli myös läpi kouluvuosien paras aineeni kielten ohella.

Piirtämisen lisäksi kuvioihin tuli vähän myöhemmin kirjoittaminen ja erilaisten “lehtien” tekeminen. Naputtelin tarinoita menemään kotona vanhalla kirjoituskoneella liuska liuskan perään; ne olivat kylläkin todennäköisesti hyvin samanlaisia seikkailukertomuksia mitä luin Tiina- ja Viisikko-kirjoista. Koulussa ainekirjoituksissa innostuin aina niin, että tunti ei meinannut riittää tarinan kertomiseen, erityisesti jos sai itse valita aiheen…ja noista aineista sainkin lähes aina kymppejä. Harmi, että ainevihkoja ei tullut säästettyä! Lehtien tekeminen taas meni niin, että leikkasin oikeista aikakauslehdistä mieluisimmat kuvat, ja sitten nitojalla tein tavallisesta paperista oman lehteni. Jokaiselle kuvalle keksin oman tarinan ja artikkelin lehteen; tätä olisin myös voinut jatkaa loputtomiin!

Voisiko olla niin, että ne asiat joita kohti lapsena omasta halustaan ajautui ja teki, ilman kenenkään ulkopuolisen ehdotusta tai vaikutusta, olisi se “synnynnäinen” oma juttu?

Minkä parissa unohdat ajankulun? Mikä juttu saa sinut niin innokkaasti keskittymään siihen asiaan, ettei vessaankaan malttaisi lähteä, syömisestä nyt puhumattakaan?

Muutama vuosi sitten, kun Bloggerin puolella halusin blogini ulkoasuun muutoksia, ajauduin opettelemaan pari pientä jippoa HTML:n avulla. Kikkailin ja testailin, luin lisää ohjeita eri sivuilta. Lopulta onnistuin tekemään sen minkä olin halunnutkin, ja se into ja tyytyväisyys tuohon touhuun oli jotain todella mielenkiintoista! Se oli juuri sellainen tilanne, jossa pinkaisin “pakosta” välillä veskiin ja jatkoin sitten sinnikkäästi oikean ratkaisun löytämistä ilman taukoja…kunnes huomasin, että oli vierähtänyt neljä tuntia ja mahanpohjassa kurni jo nälkä! Muistankin tuon jälkeen etsineeni netistä tietoa siitä, miten voisin omalla ajalla itsenäisesti kenties opetella vähän koodaamista, mutta häpeäkseni täytyy myöntää, että tämä oli yksi niitä asioita jotka jäivät minulla sen “arkijyrän” alle enkä koskaan asian kanssa edennyt.

Tämä saattaa nyt kuulostaa vähän ristiriitaiselta, koska en ole viime vuosien aikana ollut mitenkään kovin ahkera tämän blogin kanssa, mutta näitä juttuja väsätessäni, valokuvia ottaessani ja uusia aiheita miettiessäni löydän itsestäni sitä samaa innostumista kuin tuolloin muutama vuosi sitten. Olen huomannut nyt parin viikon aikana (= aika jonka olen ollut nyt työttömänä), että tämä motivaatio ja into on taas heräämässä eloon jostain arkiminän uumenista, sieltä “omien juttujen” lokerosta, joka tuntuu aina olevan tiukasti kiinni, kun “aikuinen arkiminä” on päiväduunissaan. Muistan ajan viime kesältä, jolloin olin myös työttömänä tuolloisen määräaikaisen työsuhteeni loputtua toukokuussa - ja silloin mm. aloin ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään pieniä videoita kesäisestä kotisaarestani. Innostuin aivan valtavasti, ja olisin voinut filmata ja editoida noita videonpätkiä loputtomiin…mutta sekin harrastus ja ideointi kuoli sittemmin kaiken muun kuormituksen alle. Kuitenkin, juuri nyt tätä kirjoittaessani, on kai selvää että tiedän mikä minua innostaa ja mitä haluaisin oppia lisää.

Pitää siis luvata itselleen, että vaikkei olisikaan välttämättä mahdollista -ainakaan heti- tehdä ammatikseen juuri sitä, mihin mielenkiinto ja luontainen innostus veisi, niin sitä voi ja pitääkin tehdä ainakin vapaa-ajalla. ja sitten, jonain päivänä….kuka tietää: ehkä siitä kuitenkin voi tulevaisuudessa muodostua työkin, vaikkapa osa-aikaisesti?

Viimeinen kysymys, jonka tuolta Jessican sivustolta nappasin, on alla - mutta todellakin, siellä on muutama muukin kysymys jäljellä, joita kannattaa vilkaista mikäli haluaa selkeyttä omista intohimoista ja ehkä jopa elämänsä tarkoituksesta :)

Jos olisit taloudellisesti vapaa tekemään mitä vain, mitä tekisit?

Lähestyn tätä kysymystä nyt itse aika tylsästä kulmasta: en siis niin, että olisin miljonääri tai lottovoittaja, joka voisi tehdä ihan mitä vain. Ajattelen näin, että jos minulla olisi rahaa uudelleen kouluttautumiseen, tai siihen että vuokra tulisi maksettua ja samalla saisin oppia jonkun uuden työn…niin opiskelisin Web Designer-ammatin, ja kaiken mitä minun tarvitsisi tietää nettisivujen tekemisestä sekä siihen liittyvästä oheistoiminnasta. Valokuvaus, videoiden tekeminen, you name it. Perustaisin oman yrityksen, ja tarjoaisin yksityisille ja yrityksille sivustojen rakentamista, niiden ylläpitoa, digimarkkinointia unohtamatta….ja minulla olisi riittävästi asiakkaita ja tuloja, jotta pystyisin tekemään työtä paikasta riippumatta - eli ehdottomasti asuisin muualla kuin Suomessa. Ja hei, tekisin ihan saman, vaikka voittaisin lotossakin - kaipa tämä kertoo siitä, että tuon sortin työ oikeasti kiinnostaisi.

Itse asiassa Turun Kristillinen Opisto tarjoaakin juuri täydellisen vuoden kestävän koulutuksen, jossa saisi Web Designerin taidot ja tiedot - mutta koulutus on saatavilla ainoastaan lähiopetuksena, eikä minulla ole mahdollisuutta Helsingistä kulkea päivittäin Turkuun. Luotan kuitenkin siihen, että joku polku tässä lähitulevaisuudessa lähemmäs sitä omaa juttua vielä aukeaa; aion elokuun ajan kaikessa rauhassa kaavailla tätä omaa kuviotani valmiimmaksi ja oman itseni näköisemmäksi, mahdollisuuksien mukaan. Paria työpaikkaa olen ehtinyt jo hakea; molemmat ovat ulkomailla ja siinä mielessä osa sitä omaa juttuani, että jo ulkomaille muuttaminen toisi elämääni kauan toivotun edistysaskeleen.

Näillä ajatuksilla elokuuhun! Reipasta -ja intohimon täyttämää- työpaikoille paluuta teille, jotka juuri olette päättämässä kesälomaanne!