Kala kuivalla maalla — missmaruzella

Liikkuvaista sorttia kun olen, niin muutin jälleen loppusyksystä. Kyllä, totta se on 😬. Itse asiassa taustalla oli huoli siitä, että olin määräaikaisessa työsuhteessa ja ennakoin tulevaa; jos työsuhde päättyisi suunnitellusti keväällä, niin pärjäisinkö vuokrani kanssa ansiosidonnaisella päivärahalla, jos en löytäisi heti uutta työtä. Uutisissa toitotettiin työpaikkojen vähenemistä, työttömyysturvan ja muiden tukien leikkaamista. Tuli fiilis, että ehkä oli jo tässä vaiheessa fiksuinta etsiä asunto, joka olisi vuokraltaan vieläkin edullisempi.

Lähes vuoden takaisia talvimaisemia Lauttasaaren rannoilta 🩵

Pikaista Espanjan kokemusta lukuunottamatta (neljä kuukautta) asuin Lauttasaaressa 12 vuotta. Tällaisena juurettomaksi itsensä tuntevana henkilönä voin sanoa, että Laru on minulle ollut Suomen rajojen sisällä ehkä se ainoa paikka, joka on tuntunut oikeasti kodilta, sekä paikka jossa olen aidosti viihtynyt. Yhdysvallat on aina oleva se varsinainen sieluni kotomaa, mutta täällä Suomen kamaralla Lauttasaari osoittautui minulle turvasatamaksi. Tiedostin kyllä jo saarella asuessani, että ympäröivä luonto ja meri antoivat minulle paljon sekä esteettisesti (meri, kalliot, metsä!), että tunnepuolella. Olipa sää mikä hyvänsä, niin kävely- tai juoksulenkki saaren rantapolkuja pitkin rauhoitti ja lohdutti, antoi voimaa. Tämä lisäksi toki kaikki palvelut olivat lähellä; saaren omat kaupat, kuntosalit ja apteekit, sekä lyhyt matka Helsingin keskustaan tai vaikkapa Ruoholahteen ja Jätkäsaareen ihan kävellenkin. Kun asut yksin ja vietät ison osan aikaasi yksin ja kotosalla, niin asuinympäristöllä on tietysti iso vaikutus yleiseen hyvinvointiin. Luulen, että selvisin viime vuosien haasteista pitkälti -tai ainakin osittain- sen vuoksi, että koin olevani jotenkin turvassa ja ‘kotona’ Lauttasaaressa.

Kolikon toinen puoli Lauttasaaressa asumisessa on luonnollisesti asuinkustannukset, varsinkin, kun itse halusin asua suht uudessa rakennuksessa. Minulle oli tärkeää, että asunnossa oli siistit pinnat, hyvä ja tilava keittiö, sekä kylppäri, joka oli myös iso ja raikas = vähintään putkiremontoitu, mutta mieluiten uudehko. Lisäksi halusin riittävästi neliöitä, jotta sain mahtumaan asuntooni työpöydän etätöitä varten, sekä erillisen makuuhuoneen….ja parveke, mieluiten lasitettu, oli myös must; haluan nauttia Suomen lyhyestä kesästä asumalla huoneistossa, jossa voi omalla parvekkeella nauttia lämpimämmistä illoista syksyyn asti. Tokihan tämä kaikki sitten tarkoitti sitä, että vuokrataso ei ole edullisimmasta päästä; kyseisellä alueella kun muutenkin on yksi Helsingin korkeimpia vuokratasoja 🫣.

Tätä kaikkea pohtiessani, työsuhteeni ollessa määräaikainen, aloin siis syksyllä katselemaan asuntotarjontaa muualta, koska mietin, että edelleen minulle olisi kuitenkin tärkeää asua suhteellisen uudessa rakennuksessa ja tarpeeksi isossa asunnossa. Bongasin Espoon puolelta alueen, josta en kumma kyllä ollut koskaan kuullut nimeäkään…ja joka olisi alle viiden kilometrin päästä työpaikastani - ja josta myös Helsingin keskustaan pääsisi junalla tai bussilla jokseenkin hyväksyttävässä ajassa. Löysin asunnon talosta, joka on rakennettu 2019; itse huoneisto on ylimmässä kerroksessa ja päättyvän tien viimeinen rakennus. Asunnossa on siisti pinnat ja tarpeeksi neliöitä, sekä koko huoneiston pituinen iso lasitettu parveke metsänäkymällä 💚. Vuokraavalla firmalla oli juuri meneillään kampanja, jossa saisin ensimmäisen kuukauden asua ilmaiseksi, ja vuokrani putoaisi kuukausitasolla muutenkin. Ero kalleimpaan asuntoon, jossa olen Larussa asunut, on 335 euroa kuukaudessa — tokihan tässä pitää mainita, että omiin vaatimuksiin ja tarpeisiin pohjaten voi kyllä saarelta löytää myös edullisempia asuntoja, esim. vanhemmista taloyhtiöistä ja/tai pienemmällä neliömäärällä.

Noh, minä sitten kuitenkin tein päätöksen jättää Larun taakseni ja muuttaa niin sanotusti kuivalle maalle, pois rantamaisemista ja rakastamastani ympäristöstä…jotta kokisin olevani turvallisemmassa asemassa taloudellisesti, mikäli työni loppuisi keväällä. Ja mitä tapahtuikaan? Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olin irtisanonut asuntoni saarella ja allekirjoittanut uuden vuokrasopimukseni….minut vakinaistettiin nykyiseen työsuhteeseeni 🤦‍♀️

Olenko viihtynyt uudessa asunnossa ja asuinympäristössäni? Olen ja en. Asunto on kiva ja rauhallinen; naapurit ovat onnekseni hiljaista porukkaa noin yleisesti, sillä vaikka talo on rakennettu 2019, niin äänieristys on jälleen kerran melko heikkoa laatua - esimerkiksi puheääni kuuluu naapurista aika hyvin seinän läpi, ellei itsellä ole musiikki tai TV päällä. Mitään bileitä tai jatkuvaa pölinää ei kuitenkaan kuulu ja yöt ovat hiljaisia 🙏 . Tämä asunto näyttänee parhaat puolensa keväällä ja kesällä, kun pääsee ottamaan ison parvekkeen käyttöön; voin jo kuvitella, miten partsilla voi nauttia olostaan ja ympäröivän metsän puiden havinasta ja kesän auringosta. Lenkkeilymahdollisuuksiakin tältä seudulta löytyy, tosin täytyy sanoa että kun olet niin kauan asunut saarella, paikassa jossa pystyi vetämään kymmenenkin kilometrin lenkkiä lähtemättä muualle - niin täällä nykyisessä paikassa reitit ovat lähinnä kiertelyä asuinalueilla, välillä lyhyillä metsäpätkillä, ja maantien reunalla kulkevilla jalankulkuväylillä. Lähiseduilla on toki mm. kunnon kuntoportaat sekä isompia puistoalueita, mutta ne eivät ole aivan samassa mittakaavassa kotiovella kuten Larussa. Ja se meri…se on kyllä se elementti, jota jo nyt kaipaan kipeästi 💙 Juuri nyt on meneillään pimein vuodenaika ja talvi, jota muutenkin inhoan sydämeni pohjasta, joten kevään tullen uskoisin myös tämän alueen näyttäytyvän itselleni paremmassa valossa…..mutta ei tämä vielä kodilta tunnu. Huima parannus kuitenkin on se, että luonnollisesti asuinkustannusten pienennyttyä pystyy palkasta laittamaan säännöllisesti rahaa säästöön ja budjetissa löytyy joustoa (vakituinen työpaikka myös = turvallisuuden tunne).

Siltikin, tämähän se on nyt se dilemma, jota tulen pohtimaan ensi syksyyn asti: onko minulle tärkeämpää se, että asuinympäristöni on minulle sellainen, josta saan voimaa ja jota rakastan ja jossa kaikki palvelut ovat lähietäisyydellä….mutta joka tarkoittaa sitä, etten pysty säästämään yhtä paljon ja esimerkiksi matkustaminen jää vähemmälle - vai kallistunko lopulta jäämään alueelle, joka ei inspiroi, mutta jonka vuokratason vuoksi pystyisin elämään taloudellisesti vapaampaa elämää ja tekemään pari, kolme reissua vuodessa? Nykyinen asuinalueeni on myös sellainen, että tässä ei ole lähipalveluita ja vaikkapa kauppareissun teen kävellen parin kilometrin päähän (tai bussilla Leppävaaran Selloon) Matkahan on ihan sopiva kävelylenkki, ei siinä mitään, mutta jos ostat vähänkin isommat ruokaostokset, niin se paluumatka on aika tuskaa kassien kanssa - erityisesti, jos sattuu vielä kaatosade 😅 Nykyinen vuokrasopimukseni on määräaikainen ensi syksyyn ja aion tämän ajan tässä vähintäänkin asua, jotta saan kunnolla asettua tähän, sekä nähdä konkreettisesti sen, minkälainen säästö tässä vuoden aikana kertyy. Jos ensi syksynä on se tunne, että Lauttasaareen sydämeni kuitenkin vielä halajaa, niin tokihan siinä tapauksessa voisi sitten miettiä sitä, että pitäisikö joustaa asunnon iässä ja neliöissä, eli laskea hieman omaa vaatimustasoani pystyäkseni asumaan ‘kotisaarellani’.

Jäämme seuraamaan tilannetta! Olen kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että minulla on vakituinen työ. Lähetän kovasti voimia heille, jotka mahdollisesti tulevat kärsimään hallituksen tulevista leikkauksista asumis- ja muiden tukien kanssa tilanteessa, jossa ei ole töitäkään - ja heille, jotka ehkä joutuvat muuttamaan pakon edessä muualle, jotta pystyvät maksamaan asumiskulunsa. Jaksamista teille 💗

Olen viime aikoina blogannut niin harvoin, etten tiedä lukeeko tätä blogia enää monikaan….mutta olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, että jos on valinnanvaraa, niin olisiko sinulle tärkeämpää mieluisa asunto ja asuinympäristö isommilla kustannuksilla, vai se, että asut edullisemmin paikassa, jossa et välttämättä haluaisi asua?