Neljä vuotta kohdunpoistosta

Pari vuotta sitten kirjoittelin viimeisen kerran aiheesta kohdun- ja munasarjojen poisto, eikä tarkoituksenani ole ollut aiheeseen enää palata. Nyt kun leikkauksesta on kulunut jo neljä vuotta, niin mietin kuitenkin, että ehkä voisin pientä päivitystä tehdä; hyvin todennäköisesti kuitenkin joku jossain on juuri nyt menossa kyseiseen leikkaukseen, tai harkitsee leikkausta - tai kenties on siitä juuri toipumassa. Muistelen itse, että hyvin ahnaasti luin kaiken netistä löytämäni tiedon, kun oma leikkaukseni oli ajankohtainen. Tuskinpa siitä siis mitään haittaakaan on, jos jätän tähän lyhyen tilannekatsauksen ja ehkä myöhemminkin palaan vielä aiheeseen 🙂.

Nämä edellisen kirjoituksen jälkeen vierähtäneet kaksi vuotta ovat olleet kylläkin (onneksi!) tapahtumäköyhiä, mitä tulee leikkaukseen liittyviin asioihin. Olen ollut terve ihan yleisesti, eikä mitään kummallisia oireita tai kipuja ole ilmaantunut näin jälkikäteen vatsan- tai alakerran seuduille 😅. Ne ajoittaiset vihlaisut ja ohimenevät kivun tunteet silloin leikkauksen jälkimainingeissa ovat jääneet pois. Samoin IBS-oireeni ovat yhä paljon lievemmät, kuin ennen leikkausta - tämä tuli itselleni aivan yllätyksenä, enkä tiedä onko tälle joku lääketieteellinen tai fysiologinen selitys, mutta näin vain kohdallani on.

Alusta saakka eli heti leikkauksen jälkeisestä päivästä lähtien olen käyttänyt Estradiol-geeliä päivittäin. Joka ilta jompaankumpaan reiteen puolitoista painallusta. Tästä on tullut osa rutiinia iltapesujen yhteydessä, enkä oikeastaan muuten ajattele asiaa enää ollenkaan. Leikkaus ja estrogeenin käyttö ovat itselleni olleet niin huima parannus elämänlaatuun, etten osaa huolestua mahdollisista estrogeenin pitkäaikaiskäytön riskeistä. Elin lähes koko aikuisikäni vuoteen 2019 saakka hormonien armoilla (PMDD) ja se, että nykyään mielialat ovat tasaiset, on minulle suuri helpotus ja vaikuttaa kaikkeen. Toki elämään kuuluu myös huonoja aikoja ja haasteita, jopa masennusta hieman uumoilin viime keväänä kaikkien viime vuosien muutosten tiimoilta…mutta se mustin epätoivo ja tunteiden romahtaminen varoittamatta ja monta kertaa viikonkin sisällä…ne ongelmat jäivät leikkauspöydälle. Estrogeeni näemmä myös vielä jaksaa vaikuttaa siihen, ettei minulle ole ilmaantunut kuumia aaltoja, ja yöunet ovat tasaisempia kuin ehkä koskaan aikaisemmin elämäni aikana 😍

Tämä teoria on vielä testaamatta, mutta luulen, että tuo estrogeenigeeli mahdollisesti kyllä lisää selluliittia 😬😬. En voi kuitenkaan asiasta olla satavarma, koska nolo fakta on myös se, etten ole panostanut liikuntaan näiden viime vuosien aikana yhtä lailla, kuten tein vuoteen 2020 asti. Olen kuitenkin varma siitä, että vaikka elämäni aikana olen joskus muulloinkin käynyt läpi ajanjaksoja, jolloin liikunta on jäänyt vähemmälle ja vaa’an lukemat ovat nousseet luvattoman paljon, niin selluliitin määrään painonnousu ei ole vaikuttanut. Ei ainakaan tässä mittakaavassa, mitä se nyt näyttää vaikuttavan! Tämä teoria siis pitäisi vielä testata aloittamalla säännöllinen liikunta ja pudottamalla painoa….ja sehän tässä on jälleen kerran suunnitteilla, hah! En vaan ehkä kehtaa tästä enää tähän blogiin kirjoittaa mitään, ainakaan etukäteen, koska: minä ja minun suunnitelmani 😑. Noh, katsellaan jospa täti tästä vielä reipaistuisi syksyn myötä liikkumaankin! Minullahan paino laski leikkauksen jälkeen lähes itsekseen 6-7 kiloa ja pysyikin sitten niissä lukemissa ehkä puolisentoista vuotta, mutta päästin itseni hiukan rappiolle vuoden 2021 jälkeen - en siis koe, että tämä nykyinen painonnousuni johtuisi millään lailla leikkauksesta, estrogeenista tai iästäni. Mutta, kuten sanottu, tämä teoria pitää laittaa vielä käytäntöön - haluan nähdä, vieläkö kehityn yhtä nopeasti salitreenillä ja saanko kroppaa kiinteämmäksi tässä vaiheessa elämääni. Soon, very soon 🤣

Tässä siis tällainen pikainen päivitys tilanteesta neljä vuotta leikkauksen jälkeen. Sanomattakin varmaan selvää, että kuukautiskiertoa en ole kaivannut hetkeäkään ja elämäni parani leikkauksen jälkeen sataprosenttisesti.