Kiitos, Tina Turner! — missmaruzella

Jokseenkin hassua, mutta Tina Turnerin kuoleman jälkeen sain häneltä epäsuorasti aika merkityksellisen lahjan 🙃.

Turner kuoli keväällä 2023, toukokuun 24. päivä, 83-vuotiaana. Vaikken ollutkaan aikoihin kuunnellut hänen musiikkiaan tai edes kuullut hänestä (hän “eläköityi” vuonna 2004), niin uutinen hänen kuolemastaan oli toki surullinen asia. Kukapa ikäluokkani ihmisistä ei muistaisi Tinan musiikkia 80- ja 90-luvuilta. Private Dancer, anyone? Tina oli tietysti tunnettu jo 60-luvulla, kun hän ja Ike Turner nousivat kansainvälisestikin tunnetuiksi esiintyjiksi. Sittemmin Tinan tarinaan julkisuudessakin liittyi vahvasti hänen väkivaltaiseksi paljastunut avioliittonsa Iken kanssa, josta hän viimein sai itsensä irti 16 vuoden jälkeen vuonna 1978. Luulen, että ihmiset kokivat aitoa empatiaa Tinaa kohtaan, ihaillen hänen sinnikyyttään ja voimaansa, koska hän selvisi noista väkivallan vuosista ja nousi kuin Fenix tuhkasta vielä kypsässä iässä saavuttaen huikean menestyksen sooloartistina.

Kuva Turnerin kirjasta Happiness Becomes You

Se taisi olla kesäkuun toinen viikonloppu, kun lauantai-iltana istuin melko tavalliseen tapaani nojatuolissani olohuoneessani TV:n ääressä. Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, koko kevät ja alkukesä oli haasteellista aikaa - jopa niin, että poiketen aiemmista haastavista ajoista tuntui, etten ehkä pysty omin avuin kääntämään enää ajatuksia positiiviseen suuntaan. Oli sellainen fiilis, että toivo alkoi oikeasti hiipua. Tuona lauantai-iltana kanavasurffasin etsien jotain mielenkiintoista katsottavaa telkkarista, kun huomasin, että YLE Areenassa oli Tina Turnerista kertova dokumentti, “Tina”. Muistan vielä ajatelleeni, että jaksankohan alkaa sitä katsomaan…kello oli jo aika paljon, ja dokumentin kesto oli melkein kaksi tuntia. Dokumentin kuvaus kuitenkin veti puoleensa, sillä äänessä oli Tina itse.

Rock'n'rollin kuningatar Tina Turner kuoli 83-vuotiaana 24.5.2023. Dokumentissa käydään läpi Turnerin uskomaton tarina puuvillapeltojen tytöstä stadionit täyttäväksi supertähdeksi, yksityiselämän ja uran suurista vastoinkäymisistä tyyneen sovintoon elämän kanssa. Kertojana Tina itse.

Olen elämäni aikana usein ammentanut voimaa muiden ihmisten tarinoista; aina löytyy joku, joka on käynyt läpi vaikeampia asioita kuin itse olet kokenut. Tällä en millään muotoa tarkoita, että ihmisen kokemat haasteet tai vaikeat ajat olisivat jotenkin vähäpätöisempiä kuin jonkun toisen, tai että näitä asioita voisi kirjaimellisesti verrata, jotenkin “kilpailla” siitä, kenellä asiat ovat huonommin. Tarkoitan sitä, että ainakin itseäni tällaiset inspiroivat elämäntarinat auttavat siinä, etten jää vellomaan kokemiini haasteisiin tai traumoihin…en ainakaan loputtomiin 😉. Tämä Tina-dokumentti oli mielestäni sekä insipiroiva, että inhimillinen. Ehken mene sen suuremmin dokumentin yksityiskohtiin, etten tee mitään ns. juonipaljastuksia - mutta suosittelen lämpimästi katsomaan!

Se asia, se “lahja”, jonka koen saaneeni Tina Turnerilta tämän dokumentin myötä, tuli itselleni ihan puskista. Itse dokumentissa tästä ei mielestäni puhuttu pitkään, mutta ohjelmassa oli yksi kohta, jossa Tina ikäänkuin ohimennen mainitsi buddhalaisuuden ja sen, miten hän oli jo avioliittonsa loppuvaiheessa aloittanut mantran lausumisen - sen jälkeen, kun useampi ihminen hänen lähipiiristään oli yrittänyt tuloksetta suositella tätä hänelle vaikeassa tilanteessa jonkinlaiseksi henkiseksi jaksamisen tueksi. Dokumentissa Tina pikaisesti lausuu pari kertaa Nam-Myoho-Renge-Kyo, Nam-Myoho-Renge-Kyo….ja sanoo, että tämän mantran ottaminen joka päiväiseen käyttöön pelasti hänen elämänsä ja auttoi selviämään vaikeista tilanteista. Ehkä helpompi tiivistää tämä englannin kielellä ja kopioida Tinan itsensä lausuma kuvaus aiheesta (otettu sivulta World Tribune - tämä oli se buddhalaisuuden haara, jota Turner harjoitti elinaikanaan).

There was nothing miraculous happening overnight. When I was torn, in the hardest times of my life, I was chanting Nam-myoho-renge-kyo for several hours a day. And I saw it working. When I was faced with a challenging situation, the answers inside of me came forth and were right there when I needed them. My reactions were spot on, and I knew it came from that truthful place deep within, what we call innate Buddha wisdom. I slowly started to feel like myself again, and to have access to my true nature. Forty-five years of chanting has opened a door inside of me. Practicing Nam-myoho-renge-kyo puts me in another frame of mind, gives me clarity and wisdom. I am more in harmony with myself, and it helps me to make the right decisions.

Itse en koe olleeni koskaan uskonnollinen; olen tässä blogissakin varmaan joskus kirjoittanut, etten usko mihinkään minusta/meistä irrallaan olevaan jumalaan. Lapsena piti nukkumaan mennessä laittaa kädet ristiin ja lukea Isä Meidän-rukous, johon tuolloin jollain tasolla uskoikin; luin aina mielessäni pitkän litannian ystävien ja sukulaisten nimiä siinä kohtaa, kun pyydetään siunausta läheisille ihmisille. Sittemmin oma “uskoni” on ollut lähinnä sitä, että koen itse olevani osa jotain universaalista energiaa, johon me kaikki kuulumme ilman, että joku jumala olisi tästä energiasta irrallaan ja meitä jotenkin ylempänä, vastuussa siitä mitä tapahtuu, jakamassa tekomme synteihin tai palkittaviin asioihin. Koen itse asiassa todella vahvasti, että “maailmankaikkeus” on juuri se, jota moni jumalaksi kutsuu - ja että me kaikki olemme “se”. Tästä syystä myös ajoittain, vuosien saatossa, olen silloin tällöin ollut kiinnostunut buddhalaisuudesta, koska vaikka tuohon uskontoon/filosofiaan kuuluukin kymmeniä eri koulukuntia, niin oman käsitykseni mukaan esim. Nichiren buddhalaisuus korostaa sitä, että me kaikki olemme Buddha (= maailmankaikkeus, se perimmäinen elämä) 😊 Koen myöskin tämän Nichiren buddhismin enemmän juuri elämänfilosofiana, kuin uskontona. Tässä kohtaa täytyy tosin sanoa, että en luokittele itseäni buddhalaiseksi tai mihinkään muuhunkaan laatikkoon sopivaksi tällä hetkellä. Kenties olen “Buddha Curious”? 🤭

Se, mitä Tina Turner toi elämääni tämä dokumentin myötä, on tuo mantra - joka toisin sanoen on mantrameditaatio (yksi äänimeditaation muoto ymmärtääkseni). Kuulostaako hullulta? Että mikäs lahja se tällainen on? Nooh, minähän olen muutamaan otteeseen elämäni aikana yrittänyt meditoida - ja tuo lausehan heti kertoo, että jo lähtökohta on väärä. Meditaatiossa ei pitäisi tarvita yrittää mitään, meditaatio “on mitä on”; siinä ei voi tehdä mitään väärin, eikä ole olemassa mittareita, jotka kertovat, oletko hyvä tai huono meditoimisessa. Kuitenkaan itselleni meditaatio ei ole koskaan ns. tarttunut tavaksi….ja hyvin inhimilliseen tapaan olen ehkä ajatellut, että pah, en osaa tätä…en pysty tähän. Perse puutuu, ajatukset laukkaavat, aika kuluu tuskallisen hitaasti 😅 Kuitenkin heti, kun Tinasta kertova dokumentti loppui, suuntasin Googleen ja hakusanoilla Tina Turner chanting…ja minulle avautui aivan uusi maailma, mitä tulee meditaatioon. Jos aihe kiinnostaa, Googlesta tosiaan löytyy tästä paljon tietoa - en halua tästä postauksesta eeppisen pitkää, joten jätän lukijan omaan harkintaan, kiinnostaako aiheesta enemmän lukea vai ei.

Se, mitä itselleni tästä seurasi: tuolloin kesäkuisen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ahmin aiheesta tietoa yömyöhään, tilasin Kindleen Turnerin kirjan Happiness Becomes You (omaelämänkerta, joka kertoo laajasti buddhalaisuuden roolista haasteista selviämisessä) ja heti seuraavana päivänä eli sunnuntaina tein ensimmäisen mantraharjoitukseni. Ja tiedättekö mitä? Äänimeditaatio on ainakin itselleni aivan erilainen kokemus, kuin hiljaa meditoiminen. Mantran hokeminen ja siihen eläytyminen ja keskittyminen ovat tehneet meditaatiosta minulle viimein päivittäisen rituaalin. Se, että lausun mantraa ääneen, vaikuttaa itseeni myös niin, että ajatus ei karkaile (pahemmin - mutta sekin on ihan ok!) ja yllätyksekseni aika, jonka käytän meditoimiseen, kuluu aivan erilailla, kuin hiljaisessa meditaatiossa.

Olen nyt harrastanut tätä meditaatiota päivittäin mantran siivittämänä noin kuukauden ja kuulostaapa se kuinka hullulta tahansa, niin voin paljon paremmin! Tätä on vaikea pukea sanoiksi, mutta minulla on tunne, että vaikka elämässä on samat haasteet kuin ennenkin, niin jollain tasolla tämä meditaatio ja mantra rauhoittavat minua ja ovat jotenkin herättäneet minut tajuamaan sen ehkä hieman kliseisen sanonnan, että onnellisuuteen ei lopulta vaikuta elämäsi tapahtumat vaan se, miten reagoit niihin. Voin myöntää, että olen mielestäni aika reaktiivinen ihminen ja erityisesti menneiden vuosien jälkeen olen huomannut, että kannan paljon ahdistusta ja ehkä aggressioitakin sisälläni. Viime viikkoina olen jollain lailla alkanut muuttamaan suhtautumistani asioihin - vähän niinkuin hyväksymään sen faktan, että elämässä tulee aina olemaan isojakin haasteita - mutta ne pitää vain ottaa vastaan ja hyväksyä osana elämää. Ei pidä jäädä vaikeuksiin vellomaan, ei pidä vaipua pitkiksi ajoiksi itsesääliin ja uhriutua. Ei tarvitse reagoida joka asiaan, ei tarvitse hätääntyä. Vähän epäröin tätä edes kirjoittaa, koska varmasti joku pyörittelee silmiään ja ajattelee, että kas, muija on täysin hurahtanut…mutta sellainen tunne tässä on meditaation myötä alkanut nousta pintaan, että minä selviän kaikesta. Kuuluisat viimeiset sanat?? 🤣 Tämä “selviäminen” menee todella syvälle; on se tunne, että vaikka joku kauheus tapahtuisi ja esimerkiksi kuolisin huomenna, niin silti “selviäisin”, sillä tämä fyysinen elämä maapallolla ei ole suinkaan “se juttu”, vaan osa paljon isompaa kokonaisuutta. Äh, en osaa selittää. Hieman itseäkin arvelluttaa, että onko tämä se tunne, kun joku tulee uskoon? Minulle on pari kristittyä ystävää joskus hyväntahtoisesti ehdottanut, että lähtisinkö mukaan johonkin heidän tapahtumaansa, tai olisinko avoin kuulemaan jeesuksesta tms. Olen kieltäytynyt ystävällisesti, mutta myös joskus miettinyt, kenties jopa hiukan kadehtien, että kun ihminen noin vahvasti uskoo johonkin, niin sillä mahtaa olla iso vaikutus toivon ylläpitämiseen elämässä. Että kääk, olenko nyt itse hurahtamassa?? 😬 Huom! No offense - kunnioitan jokaisen uskoa ja uskontoa, tämä on hieman kieli poskessa kirjoitettua mietiskelyä.

Meditaatiosta on toki aivan tieteellistä tutkimusaineistoa, joka kertoo kaikista niistä positiivisista vaikutuksista, joita sillä on ihmisen aivoihin ja elämään…joten aivan hakoteillä en ehkä tämän kokemukseni kanssa ole. Itselleni tähän liittyy tällä hetkellä myös kiinnostus buddhalaisuuteen, josta ei kuitenkaan tässä vaiheessa tämän enempää. Tähän loppuun kuitenkin vielä siis kiitokset, Tina Turner, sinne jonnekin - olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että satuin katsomaan juuri tuon dokumentin ja sain kipinän juuri tähän meditaatioon. Nam-Myoho-Renge-Kyo! 🙏 💜